*

Elokuvia ja ohilyöntejä

34. elokuvaviikko – upeaa jälleen kerran

Saarijärven elokuvakerhon suurin vuosittainen ponnistus on taas takana päin. Ja upea viikko se olikin. Harmikseni, toisin kuin edellisessä kirjoituksessa suunnittelin, aika monta hyvää elokuvaa jäi näkemättä. Vaikka olisinkin ne ilmaiseksi nähnyt – taas poiketen edellisestä tekstistä. Väliin tuli elämä ja luottamustoimet.

Näin minä silti aivan mahtavia elokuvia. Oikeastaan kävin katsomassa juuri ne kolme elokuvaa, jotka eniten halusin nähdä. Toivon tuolla puolen, Tokasikajuttu ja Tom of Finland. Kaikki kotimaisia ja mielestäni vallan mainio läpileikkaus tuoreista hyvistä kotimaisista elokuvista. Parhaimpana pidin Kaurismäen elokuvaa, mutta eniten tunteita herätti Pertti Kurikan nimipäivien taival Euroviisuissa.

Jotain taianomaista menneessä viikossa oli. Sen lisäksi, että kunkin elokuvan kohdalla kävi paljon kyseisen elokuvan oletettua kohderyhmää, huomasin saliin ilmestyvän aina myös muita elokuvakerholaisia. He siis harrastavat elokuvia myös kerhon ulkopuolella.

Vaikutuksen itseeni tekivätkin juuri elokuvakerhon veteraanit. He todella ovat aitoja elokuvan ystäviä. Vaikutti, että he käyvät katsomassa elokuvaa juuri elokuvan itsensä vuoksi. Eivätkä he juutu genrerajoihin tai oletettuihin kohderyhmiin. He nauttivat elokuvasta ilman ennakkoluuluja elämyksen vuoksi. Ehkä jonain päivänä itselläni on yhtä kehittynyt suhde ison kankaan kuningaslajiin.

Juttelin vieressäni istuvan konkarin kanssa lyhyesti juuri ennen Tom of Finlandin alkua. Hän kertoi, että on käynyt tänä vuonna katsomassa vain (!) viisi elokuvaa. Olin häkeltynyt siihen asti, kunnes toinen konkari säesti siitä vierestä ”joo tänä vuonna ei ole oikein ehtinyt”. Huhut näistä elokuvahirmuista todella pitävät paikkansa.

Konkareiden lisäksi tarkastelin yleisöä muutenkin kiinnostuneena. Ihmisestä voi oppia täysin uusia puolia tuntemalla hänen elokuvamakunsa. Toki, otantani on tällä viikolla suppea ja ainahan sattumalla on mahdollisuutensa. Tässä yhteydessä kuitenkin saarijärviset sekä yllättivät positiivisesti että tuottivat hienoisen pettymyksen. Pettymys oli alle puoli salia Tokasikajutussa ja positiivinen yllätys lähes täysi sali Tom of Finlandissa. Ehkäpä ahdasmielisyys vaan ei ole meidän juttu Saarijärvellä, kuten ilmeisesti ei myöskään punk. Jotain hyvää, jotain kehitettävää. Toivon tuolla puolen ainakin osui ja upposi yleisöön.

Täytyykin kirjoitella omat arviot näistä elokuvista jahka olen saanut ne sulateltua. Ehkäpä onkin hyvä, että määrä jäi vain kolmeen tänä vuonna. Muuten kävisin luultavasti vielä enemmän ylikierroksilla. Toki, hyvällä tavalla, mutta ylikierroksilla silti.

Ja tosiaan, toisin kuin aiemmin luulin, elokuvakerhon jäsenenä (ja jäsenmaksun maksaneena) kaikki viikon elokuvat olivat ilmaisia. Hieman itseäni hämmensi lipunmyyjän termi kausikorttilaisesta, kun itse miellän itseni pikemminkin kerholaiseksi. Terminologiasta viis, elokuvaviikko ei tälläkään kertaa jättänyt kylmäksi. Ensi vuonna juhlitaankin jo 35. elokuvaviikkoa. Alan treenata selkääni jo nyt.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset