*

Elokuvia ja ohilyöntejä

Reilu viikko elokuvia

Huomenna se starttaa. Saarijärven 34. elokuvaviikko. Kyllä tätä on taas odotetukin. Synkkä marraskuinen viikko täynnä toinen toistaa parempia elokuvia. Minulla on jo merkittynä ylös puolisen tusinaa leffaa, jotka vaan on käytävä katsomassa. Näiden lisäksi Suomi100 -juhlavuoden kunniaksi tarjolla on kotimaisen elokuvan klassikoita, kuten Komisario Palmun erehdys sekä kaiken kruunaa neljä mysteerielokuvaa joita ei etukäteen paljasteta.

Elokuvan ystävänä sitä ei tiedä miten päin olisi. Palmua en ole koskaan nähnyt isolta kankaalta ja nyt siihen olisi mahdollisuus. Voi veljet! Samalla mysteerileffojen viehätys todella houkuttelee hakeutumaan mahdollisesti ennestään tuntemattomien elokuvien pariin. Koen aivan samaa vetoa itselleni vieraampien elokuvien ja genrejen pariin kuin Saarijärven elokuvakerhon kanssa. Luvassa on varmasti elämyksiä.

Onhan toki mukana myös tuoreita juhlavuoden viralliseen valikoimaan kuuluvia elokuvia. Myös muutama elokuva, jonka olen käynyt katsomassa. Virallisen valikoiman lisäksi mukana on tuttuun tapaan Hayao Miyazakin elokuva ja viime vuonna alkanut yhteistyö Rakkautta ja Anarkiaa -kiertueen kanssa. Valikoiman laajuus sekä elokuvien että tyylilajien määrässä kertoo järjestävän tahon rakkaudesta valkokankaan kuninkuuslajiin.

Eihän tässä voi kun ajoittaa koko viikko elokuvien ympärille. Hieman katkeransuloista, sillä vaikka kuinka yrittää, aina jokin elokuva jää näkemättä. Erityisesti jälkimmäisen sunnuntain neljän elokuvan putki teettää melkoista päänvaivaa runsaudenpulan ja tiukkojen valintojen vuoksi. Vaikka kova elokuvafani olenkin, en kyllä kykene niin montaa tuntia Saarijärvi-salissa.

Elokuvien lisäksi, vuosittainen tapahtuma herättää aina muistoja. Muistan nuorempana ihmetelleeni minkä ihmeen lapun äitini aina marraskuisin toi töistään kotiin. Sen avulla pääsi ilmaiseksi elokuvaviikon kaikkiin näytöksiin. Kyllähän me jo silloin elokuvissa sillä lipulla käytiin, mutta vasta hieman vanhempana tajusin lipun potentiaalin oikein kunnolla. Siis sponsoritahot saavat lippuja, joilla kaksi henkilöä näkee aivan kaikki viikon aikana näytettävät elokuvat. Uskomatonta! Elämän suhteellisen ironiseen tapaan, juuri tänä vuonna, kun aikaa elokuvien katsomiseen olisi, emme saa lippua. Olkaa onnellisia te, jotka lipun saatte.

No, kyllähän sen pari euroa per elokuva oikeastaan mieluusti maksaa. Jo ihan tapahtuman kannatuksen vuoksi. Nämä tällaiset tapahtumat ovat ehdottomasti meitä pienen kaupungin asukkaita yhdistäviä. Näitä täytyy vaalia. Ja mikä olisikaan parempi tapa vaalia paikallista kulttuuritapahtumaa kuin osallistua siihen. Hyvänä lisänä samalla näkee tuttuja ja saa puheenaiheita moneksi viikkoa. Vinkkinä Kaurismäen ystäville: huomisen elokuvapäivän päättää Toivon tuolla puolen.

Nähdään viikon päästä, tämä viikko vierähtää valkokankaan edessä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset